Miten tiimityön käy koronan jälkeen?

Lauttasaari 13.4.2020

Miten tiimityön käy koronan jälkeen – veikö etätyö pohjan kehitykseltä?

Uudenlaisen tiimityön kehittyminen on aikaa vievää puuhaa. Juuri kun olemme saaneet idut kasvatettua uudelle tavalle tehdä tiimityötä, niin korona pakotti meidät koteihimme läppärin ääreen istuskelemaan sinne mihin kotona opiskelevilta lapsilta jäi tilaa. Oman tiimin jäsenet ovat etäyhteyksien päässä ja kasvokkain tapahtuva ajatusten vaihto siivilöityy välillä huonojen datayhteyksien kautta tapahtuvaan kuva- ja ääniyhteyksien virittelyyn.  

Olemme juuri oppineet, että vanha tapa tehdä työtä ei ole tuloksekasta eikä motivoivaa. Vanhalla tavalla tarkoitan sitä aikaa, kun valta ja rakenne oli tärkeää ja ohituskaistoja ei hyväksytty. Meitä johdettiin liian tyhjillä sisällöillä ja bulleteilla. Päätökset jäivät tekemättä ja tai ne tehtiin kaukana tiimeistä. Oikea työn sisältö hukkui epäoleelliseen ja liikaan tietoon ja kommunikointi ja yhteinen aika on vähäistä. Asiat eivät edenneet ja pyörivät loopissa, koska ylivarovaisuus oli vallalla ja relevanttia data ei ollut käytössä. Vastuunotto oli heikkoa ja ulkopuoliset asiaankuulumattomat auktoriteetit häiritsivät keskittymistä omiin tavoitteisiin ja tekemiseen. Tiimin palaverikäytännöt olivat huonoja ja palavereja oli liikaa. Kaiken tämän päälle firman kontrolli ja hyväksymiskäytännöt hidastivat tekemistä.  

Melko tuttu lista liian usealla työpaikalla. Esimiehet eivät osanneet tehtäviään ja johtajat eivät hallinneet tiimien tukemista, voimauttamista ja firman tarkoituksen kommunikointia.  

Muutos oli kuitenkin alkanut ja kehitys uudenlaisen työnteon rutiineihin oli alkanut. Olimme yhdessä päättäneet muuttaa oman työmme käyttöjärjestelmän. Ja edenneet paljon kaikessa tässä. Tiimin jäsenten luottamus oli kasvanut ja teimme konkreettisia asioita luottamuksen ylläpitämiseksi. Meidän tuvallisuutemme oli hyvällä tasolla. Purimme hierarkiaa ja loimme menetelmiä ja ongelmanratkaisun tapoja, joilla tiimin tekeminen muuttui joustavammaksi ja merkityksellisemmäksi. Tiimi ja sen jäsenet oppivat tekemään päätöksiä itsenäisesti ja työskentely muuttui yhä enemmän itseohjautuvaksi. Opimme, että liika suunnittelu vie aikaa ja kangistaa joustavaa tekemistä. Aloimme saada aikaan tuloksia. 

Sitten iski korona. Osalle se tarkoitti töiden loppumista kokonaan tai lomautuksen ajaksi ja osalle siirtymistä etätöihin. Muutama jäi konttorille päivystämään kukin vuorollaan. Asiakkaat katosivat ja business romahti. Motivaatio on nyt alhaalla. Tiimi on hajonnut ainakin fyysisesti ja tuntuu, että kaikki kehitystyö on ollut turhaa. Mitä ihmettä tapahtuu, kun palaamme jälleen konttorille? Vai palaammeko ollenkaan?  

Kysymykseni on, että mitkä toimivien työyhteisöjen suurimmat haasteet ovat, kun kriisin jälkeen palataan takaisin. Paljon on muuttunut. Olemme oppineet etätyötä, joissain tapauksissa jopa uusia ja tehokkaita työtapoja. Mutta miten palautamme sen kaiken hyvän takaisin? Luottamuksen, turvallisuuden, palautteenannon, yhteisöllisyyden, jaetun kokemuksen ja kaiken sen tiedon, joka kerääntyi tiimimme. Ja mitä kuuluu muille: asiakkaat, muut tiimit ja yhteistyökumppanit? Kuinka aloitamme uudestaan ja missä järjestyksessä? Palataan tähän loppuviikosta.